Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 30.8.2016 oli kirjoitus, jossa kirjoittaja oli huolestunut naisten osuuden vähenemiseen kunnallisessa päätöksenteossa. Kirjoittajan mielestä edelleen sukupuoliseen jakaumaan tulee kiinnittää huomiota, koska naisten osuus päätöksentekijöistä on kääntynyt laskuun sitten vuoden 1956. Tällä hetkellä naisten osuus on 36.2 % kunnanvaltuutetuista. Naisten vähäiseen määrään päätöksentekijöistä, kirjoittaja esittää syyksi sukupuolisuuden roolit äitiyden, kodin- ja lastenhoidon sekä niiden mukanaan tuoman aikapulan. Toisaalta myös päätettävien asioiden haastavuus ja oma kokemus riittävistä tieto-taidoista voidaan kokea rajoiteena lähteä mukaan politiikkaan tai vaikuttamaan yhteisiin asioihin.

 

Olin itse olin vuonna 2012 kunnallisvaalien alla tilanteessa, jossa perheen arkea pyöritti neljä lasta ja vuorotyö. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja seurannut politiikkaa niin valtakunnan tapahtumien myötä, mutta myös paikallisia asioita läheltä ja kaukaa. Osallistumishaluja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen oli, mutta minua mietitytti aivan samat asiat, joita kirjoittaja on nostanut artikkelissaan esille. Aikaa oli rajallisesti, omat tiedot ja taidot arveluttivat sekä puolueeseen liittyminen tuntui vaikealta, koska lähipiirissä ei ollut ketään poliittisesti aktiivia. Olin kyllä löytänyt puolueen, joka jakoi kanssani samoja arvoja ja aatteita, mutta liittyminen siihen oli vielä tekemättä. Isoja asioita ja paljon mietittävää.

 

Muistan päivän ja hetken, kun tietokone oli Perussuomalaisten puolueen sivustolla auki ehdokkuuden osalta koko viimeisen päivän ennen sen sulkeutumista ja ilmoittautumislinkki odotti painamista osallistumisen halukkuuden ilmoittamiseksi. Viimeiseen hetkeen meni, mutta en ole sitä katunut. Päätin lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin, katsomaan ainakin mitä touhu on. Puolueen miehisyys ei ole häirinnyt, koska kaikki sopivat joukkoon. Olimme valtuustokollega Ritan kanssa kahdestaan naisehdokkaina Perussuomalaisten listoilla Asikkalassa ja hyvin meni, molemmat saivat kannatusta niin, että nyt olemme vaikuttaneet päätöksenteossa monissa eri luottamustehtävissä. Aika pulaa on, mutta sitä oli ennen luottamustehtäviäkin. Voisin todeta erään ystäväni sanoin, että ” jos jotain haluat, niin huomaat, että aikaa sille löytyy”. Kaikki asiat ovat löytäneet uomansa ja tehtävät tulleet hoidetuksi. Organisointia ja priorisointia. Suurin kynnys oli kerätä rohkeutta ja lähteä mukaan sellaiseen, josta ei ollut mitään kokemusta aikaisemmin. Nyt pääsen vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja tehdä töitä niiden eteen. Pienessä kunnassa töitä riittää, mutta samalla se antaa mahdollisuuden myös päästä mukaan useampien asioiden kanssa.

 

Suurin haaste on se, että ihmiset uskaltaisivat lähteä mukaan. Kynnystä ei kannata pitää korkealla, koska oma mielenkiinto riittää ja lisää oppii matkan varrella. Kaikilla on niitä arjen tärkeitä asioita, joita haluaa vaalia tai parantaa. Mikään asia ei hoidu, jos joku ei ole niitä hoitamassa tai joku kanna vastuuta. Itse voin olla nyt vaikuttamassa ainakin omaan valittuun suuntaan. Jos kuntavaaliehdokkuus ei sinällään tunnu omalta jutulta, niin mukaan voi lähteä muutenkin. Keskustelua, toimintaa ja yhdessäoloa, asioita voi viedään eteenpäin myös tätä kautta. Hienointa on ne monet ystävät ja sosiaalinen yhteisö, ihmisten tapaaminen, luottamustehtävät ja puoluetyö, joiden johdosta olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja osallistumaan mitä erilaisimpiin tapahtumiin!

 

Tervetuloa rohkeasti mukaan!

Mira Nieminen

 

 

Share This